The beginning of my journey!

Kuka täälä ruudun takana oikein kirjoittaa?

Hei kaikille! Täälä ruudun takana kirjoittaa 20-vuotias nuori nainen, joka on aivan totaalisesti jäänyt koukkuun kuntosaliharjoitteluun jo puolitoista vuotta. Olen myös täysin heppatyttö, ja hevosistani kirjoittelen toisessa blogissani (katso täältä), mutta täälä haluaisin pääsääntöisesti kirjoittaa omasta elämästäni ilman hevosia, eli tästä uudesta rakkaudesta Fitness-lajiin.

Blogissani haluan kirjoittaa omasta urheilustani ja omasta tavoitteestani kohti Fitness-lavoja. En halua olla tällainen hetkellinen "Fitness intoilija", joka tuntuu olevan nykyään aika yleinen termi. On mahtavaa, että ihmiset liikkuvat ja syövät hyvin, mutta harvalla on sitä sisua mennä loppuun asti. Haluan täälä kertoa tarinan siitä, kuinka minun käy unelmani kanssa. Matka on ollut tähän asti kuin vuoristorataa, mutta suunta on oikea. En halua suunnitella liikaa tulevaisuuttani, vaan haluan elää päivä kerrallani ja saavuttaa joka päivä jotain erilaista!

Koska olen ollut hevosten kanssa tekemisissä jo liki 10-vuotta, minulle on kehittynyt hyvä peruskunto ja yläkropan lihakset ovat aina olleet paremmat ja muutenkin hyvässä kunnossa. Talikko käteen niin haba kasvaa! ;) Olen aina ollut urheilullinen ja aktiivinen. Pienenä jo huomasin, että juoksin muita tyttöjä nopeammin, hyppäsin yhtä korkealle kuin pojat liikunnan tunneilla ja pärjäsin hyvin oli laji mikä hyvänsä! Mutta pikajuoksu oli minulle todella tärkeää nuorempana. Rakastin juoksemista. Koulukavereiltakin jos kysyy, he muistavat minut siitä, etten ikinä kävellyt mihinkään, vaan juoksin! Olin meidän 1250 oppilaan koulusta nopein tyttö ja sain siitä olla ylpeä!

Tosin onni kääntyi ja minun kävi huonosti...Olimme koulun liikunnantunnilla pelaamassa jalkapalloa kovalla asfaltilla, ja koska olin nopein olin tietenkin hyökkääjänä poikien kanssa. Näin hyvän suoran tien maalille ja lähdin juokseen. Viime hetkellä ennen maalia, maalivahtina ollut tyttö tulee täysin puskista eteeni ja tein äkkijarrutuksen koko vasemmalla jalallani. Muistan vaan sen kivun, ne ruhjeet jalassa ja sen kuinka käveleminen sattui. Polvestani meni sivelside ja juoksu-ura oli ohi. Koskaan en sitä tyhmä leikkauttanut, joten kärsin siitä monta vuotta. Vieläkin tänä päivänä jossittelen sitä, jos olisin tuolloin vaan jäänyt kotio.

Kaikesta huolimatta sain poikaystäväni kautta, joka on ollut pienestä asti yleisurheilja, kipinän alkaa käymään kuntosalilla ja sille tielle olen jäänyt! Sami auttoi minua kaikessa ja opetti minulle kuinka liikkeet tehtiin oikein (auttaa vielä yhä edelleenkin jos tarvitsen apua jossain). Onneksi minulla oli hyvä personal traineri jo heti alusta asti ;) 

Polveni takia olen siis joutunut aloittaan todella varovasti, varsinkin kaikki jalkaliikkeet. Kun muut lisäsivät aina 5kg kerralla, minä varovasti 1kg kerralla...Alkuun pelkkä kyykkyyn menemin oli saavutus ja miettikää millainen fiilis minulla oli kun sain 20kg tangolla kyykättyä! Wuhuu! Jalat ovat siis aina olleet heikkouteni ja siksi niitä tykkään treenata eniten! Haluan saavuttaa sen minkä joskus luulin olleen mahdotonta: saada polveni takaisin. Nykyään kyykkyä menee jo 70kg:lla ja reidet kasvaa! Oikea treeni ja oikea asenne on kaikein tärkein!

Tässä tällainen "pieni" selvennys minun urheilutaustasta ! Minusta lisää voit lukea omasta sivustani (mikä on parhaillaan tekeillä)! Sielä enemmän siitä, millainen ihminen olen ;) Jos kiinnostuit jää ihmeessä lukemaan miten minun käy unelmani saavuttamisessa! Tervetuloa!