Omaa pohdintaa treenaamisesta

 "It pains me to continue,

but it hurts much more to stop"

Nyt pyörii jokaisessa lehdessä tai artikkelissä jotakin liittyen tähän fitness-buumiin. Jokaisella on aina jotain sanottavaa miksi harrastaa fitnesstä, mitä tässä on vikana, onko tämä edes laji jne, ja jotenkin on pakko vaan itsekin nyt tulla kommentoimaan ja oikein miettimään asiaa. Sekin on hieman ärsyttävää, että kaikki nyt puhuu tästä fitnessbuumista ja varsinkin ihmiset joilla ei ole mitään tietoa koko asiasta. Heti yleistetään jos ollaan nähty muutamia ihmisiä tekevän erilailla kuin muut, eikä oteta huomioon, että kaikki olemme erilaisia ja ajattelemme erilailla. Halusin siis kertoa selkeesti mitä minä olen mieltä.

Itse aloitin kuntosalilla käymisen jo melkeen 2 vuotta sitten mieheni kautta. Tavoite oli jo silloin, että haluan lihaksikkaan kropan. Kisoista ei tosin silloin ollut mitään tietoa, sillä se oli vielä niin kaukainen tavoite, että halusin asettaa riman hieman matalemmalle.
Aloitukseni ei ollut helpoin....halusin täydellisen kropan heti enkä tajunnut, että prosessi on ikuinen. Tämä ei kestä vuoden, kaks, vaan tämä kestää koko elämän. Kamppailin voimakkaasti minä kuvani kanssa. Aina peiliin katsoessani näin aivan jotain muuta kuin muut. Näin rasvaa täälä, tuola, yök tuossa on tuollainen.Tämä tappelu kesti liki 3-4kk ennen, kun vasta noin 1½ vuotta sitten tajusin, että "Hei, nyt rauhassa. Katso mistä olet aloittanut ja ole tyytyväinen siihen. Sinulla ei ole mikään kiire siihen unelmakroppaan, kaikki aikanaan!"

Kun tajusin tämän koko asenteeni treenaamiseen muuttui. Kuntosalilla käyminen alkoi olemaan elämäntapa, jota en tee vaan harrastuksena, vaan kuntosalille mennään rakentamaan sitä unelmakroppaa. Toisto kerrallaan ja terveellä asenteella. Tulokset alkoivat paraneen kun keho ja mieli olivat balanssissa, kuten ovat tällä hetkelläkin. Moni sanoo tämän saman, mutta valitettavasti, olen nähnyt niitäkin ihmisiä, jotka antavat vaan tällaisen "terveellisen kuvan" itsestään, jotta heidän hyväksytään tähän Fitness maailmaan. Minä voin sanoa suoraan: KYLLÄ! Minä herkuttelen, en jaksa aina mennä salille, mutta en missään vaiheessa yritä näyttää muille, että olen täydellinen fitnesshullu, joka noudattaa kaikkea aivan tarkalleen. Kuten sanoin, kuntosali on elämäntapa. Ei sitä elämässäkään aina voi noudattaa kaikkea tarkalleen.

 

Pointtini on, että lopetin sen ajattelun, että mitä jos minä en nyt kehity niin nopeaa kuin muut? Mitä jos minä en saakkaan vielä sitä 60kg penkistä? Mitä jos en kyykkää niin paljoa kuin tuo tyttö, joka aloitti ennen minua? Miksi miksi miksi? Lopetin tuon ajattelun ja tällä hetkellä minulle on aivan sama kuinka paljon kukinkin nostaa tai kuinka kovaa tekee mitäkin. Tuntuu, että monet kilpailee toisiaan vastaan (puhun nyt naisista, miehillä tuntuu olla tapana se kilpailu "paljon saat penkistä?"-tyyli :D) ja iloitsee siitä, että saavat muutaman kilon enemmän kuin toinen. Mitä sillä on oikeasi väliä? Esimerkiksi, nuoremmat tytöt kuin minä kyykkää 20kg enemmän kuin minä. So what? Onnea heille! :) Itse olen tyytyväinen tuloksiini ja se on tärkein. En halua kiirehtiä, vaan haluan edetä tasaista tahtia. Tämä matka ei ole koko ajan pelkkää ylämäkeä. Aina välissä eteen tulee jokin este, joka pitää ylittää. Se voi viedä sinua taakse päin tai se voi viedä sinua enemmän kohti huippua. Kaikki lähtee siitä, oletko henkisesti valmis kohtaamaan itsesi tuollaisissa tilanteissa.

 

 

 Sitten on sekin, että kaikki haluaa heti sinne Fitnesskisoihin. Itselläkin on haavena ensi vuonna nousta lavalle joko bikini fitness tai body fitness lajin merkeissä, mutta silloin on jo taustalla liki 3 vuotta töitä eikä vuotta, kuten tuntuu monilla olevan. Onhan se totta, että jos treenaa kovaa saa vuodessakin hyvän kisakropan, mutta onko oikeasti pohjimmillaan henkisesti valmis? Tällä hetkellä itse olen todella hyvin mielin tähtäämässä sinne kisoihin. Voimanosto auttaa minua kesän lopun ja syksyn ajan kasvattaan kunnolla lihasta varsinkin jalkoihin, niin saan todennäköisesti aika hyvin kroppaa paremmaksi kisoja ajatellen. Mutta minulle on kuitenkin tärkeintä se, että jos en itse ole valmis, niin en mene. Kuten sanoin, ei minulla ole mikään kiire! Hyvä pohja ja sitten vasta ;) Ei ole häpeä jos odotan ja valmistelen kroppaa vielä vuodella. Mutta tällä hetkellä kisoihin mennään!

 Ei tarvitse tähdätä heti mihinkään kisoihin, vaan voi vaan käydä kuntosalilla sen ilon vuoksi ja liikkua pysyäkseen terveenä. Miksi kaikkien pitää ylipäätään tähdätä kisoihin? Onko se vähemmän arvostettua, jos ihminen haluaa vaan käydä salilla eikä halua kisoihi? Ei todellakaan. Miettikää hyvin mitä haluatte, eikä tähdätä sinne kisoihin vaan sen takia, kun muutkin menee...

Päätöksenä tähän Fitness-buumi asiaan: ottaakaa ihmiset lajista selvää ensin ennen kuin alatte kritisoimaan. Me emme kaikki ole niitä super addiktoituneita himourheilijoita mitä annetaan kuvaa lajista, vaan kyllä me osataan myös elää eri tavalla. Jokainen valitsee tiensä mitä kulkea ja millä tavalla. Ja ai niin, teille, jotka etten tiedä tästä mitään, ei ne ravintolisät ole doppingia tai huimia jauhoja mistä saadaan super isot lihakset ja mielialan muutoksia :D ne on vaan lisäravinteita millä täydennämme ruokavaliomme. Proteiinia, magneesiumia, sinkkiä.......niitä on montaa, mutta taidamme kaikki niitä jossain vaiheessa syödä, vaan eri muodossa ;)

Tämä tyttö lähtee kotio kuntoileen ja rentoutuun, eli hevostallille!

Ihanaa päivän jatkoa kaikille !

Klikkaa Combi Kuntokeskuksen sivuille tästä! Iloa treenaamiseen :)